Vatsan muodonkorjausleikkaus (abdominoplastia)

Vatsanpeitteet saattavat menettää muotoaan mm. raskauteen ja merkittävään painonpudotukseen liittyen. Huomattavasti venyttyessään iho menettää pysyvästi osan luontaisesta kimmoisuudestaan eikä aina jaksa palautua entisiin mittoihinsa. Vartalon iholle saattaa jäädä myös venymisarpia.

Vatsanpeitteiden muodonkorjausleikkauksella (abdominoplastia) poistetaan nukutuksessa ylimääräinen löysä ja roikkuva iho alavatsalta (vatsanpeitteitä kiristetään alaspäin). Napa pujotetaan samalla esiin uudesta kohdasta. Toimenpiteessä voidaan myös ommella yhteen erkaantuneet suorat vatsalihakset (rektusdiastaasikorjaus), mikä korjaa vastan muotoa huomattavasti. Vatsan aluetta voidaan muotoilla samalla myös rasvaimulla ja usein se liitetäänkin osaksi toimenpidettä. Jos ylimäärä kudosta on vain rajatusti alavatsalla eikä napaa tarvitse siirtää, voidaan tehdä miniabdominoplastia, mikä onnistuu myös paikallispuudutuksessa ja rauhoittavassa lääkityksessä.

 

Vatsan muodonkorjausleikkaus eli abdominoplastia

Vatsan muodonkorjausleikkauksessa eli abdominoplastiassa on viisi keskeistä osa-aluetta, joista tulee huolehtia, jotta tuloksesta tulee esteettisesti mahdollisimman kaunis.

  • Ylimääräisen ja venyttyneen ihon poisto
  • Ylimääräisen ihonalaisen rasvan poisto ja muotoilu rasvaimulla (ylävatsa, kyljet, selkä)
  • Vatsalihasten erkaantumisen (rektusdiastaasi) sekä tyrien korjaus
  • Navan uudelleenmuotoilu, -sijoittaminen ja tarvittaessa pienentäminen
  • Häpykummun kohottaminen ja tarvittaessa rasvaimu

Raskauksien ja laihduttamisen jälkeen iho ei välttämättä palaudu pienempiin mittoihinsa. Tällöin muodostuu laskostuvia poimuja tai iho voi näyttää koko vatsan alueella löysältä ja ohuelta, koska se on menettänyt kimmoisuutensa. Raskaus- ja venytysarvet saattavat jäädä myös hyvin näkyviksi. Ylimääräisen ihon poistaminen on keskeinen osa vatsan muodonkorjausleikkausta eli abdominoplastiaa. Jos ihoylimäärä on vähäinen ja vain alavatsalla, sen poisto on yksinkertaisempaa ja onnistuu alavatsalle rajoittuvasta hyvin lyhyestä bikinirajaviillosta. Tällöin puhutaan miniabdominoplastiasta. Tällöin napa-aukkoa ei tarvitse siirtää uuteen kohtaan. Tavallisesti ylimääräistä ihoa on kuitenkin myös ylävatsalla, jolloin iho täytyy irrottaa aina rintojen alaosan tasoon asti, jotta täydellinen abdominoplastia olisi mahdollista. Poistettava ihoylimäärä on kuitenkin tavallisesti maksimissaan häpykummun yläreunasta noin navan tasaan asti. Tämä tulee muistaa esim. tilanteessa, jossa raskausarpia on myös navan yläpuolella. Onneksi tällöin välittömästi navan yläpuolella oleva iho siirtyy leikkauksessa alemmaksi alavatsalle häpykummun yläpuolelle huomaamattomampaan paikkaan. Täydellisessä abdominoplastiassa alavatsalle tuleva ihoviilto on pidempi, mutta se piilotetaan samaan bikinirajatasoon mahdollisimman huomaamattomaksi. Irrotetun ihon alle muodostunut haavaonkalo suljetaan ja muotoillaan sulavilla kiinnitysompeleilla (tension sutura -ompeleet). Tämä tekniikka ehkäisee jälkivuotoja, nesteen kertymistä ja haavan paranemiongelmia, koska kudospinnat pysyvät hyvin vastakkain ja haavan kohdistuva kireys tasaantuu laajemmalle alueelle. Täydellisessä abdominoplastiassa napasuppilo otetaan erikseen ja sille puhkaistaan uusi reikä oikeaan kohtaan. Samalla napa muotoillaan uudelleen ja pienennetään tarvittaessa. Arpi sijoitetaan niin, että se vetäytyy huomaamattomaksi uuteen napakuoppaan. Mikäli häpykumpu on laskeutunut, se voidaan kohottaa abdominoplastian yhteydessä. Samalla häpykumpua voidaan myös keventää pienellä rasvaimulla.

Rasvaimu on olennainen osa abdominoplastiaa. Rasvakertymät ylävatsalla, kyljissä ja selässä ovat usein häiritsevä asia. Täydentämällä abdominoplastia rasvaimulla saavutetaan esteettisesti mahdollisimman kaunis tulos. Käytännössä abdominoplastiaan liitetään lähes aina ylävatsan ja jenkkakahvojen rasvaimu, koska toimenpiteessä ruiskutetaan leikkausalueelle verisuonia supistavaa rasvaimunestettä, mikä vähentää verenvuotoa ja mustelmaisuutta abdominoplastian jälkeen. Samalla on siis käytännöllistä tehdä myös pieni rasvaimu. Rasvaimun laajuutta tulee kuitenkin abdominoplastian yhteydessä jonkin verran rajoittaa, koska liian laaja rasvaimu voi haitata kudosten ja haavojen paranemista. Tällöin onkin turvallisempaa tehdä loppuosa täydentävästä rasvaimusta vasta abdominoplastian jälkeen, aikaisintaan puolen vuoden kuluttua.

Vatsalihasten erkaantumassa (rektusdiastaasi) vatsan muoto on tyypillisesti pömpöttävä, kuin olisi edelleen raskaana. Vatsanpeitteet menettävät muotonsa useimmiten raskauksien myötä sekä painonvaihtelun seurauksena. Raskauden aikana suorat vatsalihakset erkanevat kauas toisistaan, ja palautuvat useimmiten ennalleen ensimmäisen ja vielä toisenkin lapsen jälkeen. Joskus ne jäävät pysyvästi kauas toisistaan jo ensimmäisestä lapsesta. Selinmakuulla päätä nostaessa vatsa pullistuu keskilinjan ympäriltä kaarelle. Rentouttaessa vatsalihakset keskellä vatsaa pystysuunnassa voi tuntua lihasten välissä sormille avoin rako. Navan seudussa on tavallisesti ainakin pieni pullottava napatyrä. Tätä pysyvää tilannetta eivät naiset usein itse eivätkä aina lääkäritkään tunnista. Mikäli raskauden alkuvaiheen toipumisen jälkeen tilanne on edellä kuvattu, vatsalihasten treenaaminen ei enää tilannetta korjaa. Vatsan muoto ei parane, koska lihakset eivät ole kontaktissa toisiinsa, sillä luonnon oma korsetti on auennut. Osalla potilaista tämä johtaa ajan mittaan myös ristiselkävaivoihin. Rektusdiastaasi korjataan abdominoplastian yhteydessä ompelemalla tämä joskus kymmenenkin senttiä leveä rako yhteen ylhäältä rintojen alta alas häpyalueelle saakka. Samalla korjataan mahdollinen napatyrä. Leikkaus tehdään ns. bikiniviillosta, jonka kautta edetään muodostetussa tunnelissa lihaskalvon pintaa pitkin ylävatsalle saakka. Ommel liittää kudokset, kunnes ne arpeutuvat lujasti yhteen. Lujittuminen kestää noin 3 kk, jona aikana voimakas ponnistelu on haitallista. Tukivyön käyttö vähintään 6 viikon ajan on välttämätöntä. Lihasten mahdollisimman hyvä kunto ennen leikkausta on eduksi kudosten paranemiselle ja leikkauksesta toipumiselle.

Navan uudelleenmuotoilu, -sijoittaminen ja tarvittaessa pienentäminen on hyvin tärkeä yksityiskohta abdominoplastiassa. Napa on usein laajentunut ja venyttynyt raskauksien ja painonvaihteluiden myötä. Napa on vatsan näkyvimmällä paikalla ja sen vuoksi uudelleenmuotoilu, -sijoittaminen ja tarvittaessa pienentäminen on hyvin tärkeä yksityiskohta abdominoplastiassa. Arpi sijoitetaan niin, että se vetäytyy huomaamattomaksi uuteen napakuoppaan. Pieni, pystysuunnassa aavistuksen ovaali napa katsotaan usein esteettisesti kauniiksi.

Samalla kun tehdään abdominoplastia, on tärkeää hoitaa myös mahdollinen häpykummun laskeuma. Häpykummun kohottaminen ja tarvittaessa rasvaimu viimeistelevät abdominoplastian kauniin lopputuloksen ja vatsan tasapainoisen muodon. Mahdollisesti ruma sektioarpi saadaan korjattua myös abdominoplastian yhteydessä. Arpi joko yksinkertaisesti poistetaan tai arpikuopake kohotetaan muotoilemalla kudosta täytöksi.

Vatsan muodokorjausleikkaus eli abdominoplastia sisältää siis useita mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, jotka räätälöidään yksilöllisesti tilanteen ja toiveiden mukaisesti. Tavallisesti abdominoplastiassa ihon poistoon yhdistetään ylävatsan ja kylkien (jenkkakahvojen) rasvaimut sekä vatsalihasten ompelu. Navan uudelleenmuotoilu ja -sijoitus viimeistelee kauniin esteettisen lopputuloksen.

Abdominoplastia tehdään tavallisesti nukutuksessa, mutta voidaan tehdä myös epiduraalipuudutuksessa. Miniabdominoplastia ja rasvaimu voidaan tehdä paikallispuudutuksessa ja rauhoittavassa lääkityksessä. Toipumisaika (sairasloma) on lyhimmillään miniabdominoplastiassa pari viikkoa ja pisimmillään 6 viikkoa, kun abdominoplastian yhteydessä tehdään suurempi vatsalihasten erkaantuman korjaus.

Abdominoplastiaan valmistautuminen ja jälkihoito

Kaikkeen kirurgiaan liittyy riskejä, kuten verenvuoto, infektio, imunestekertymä eli serooma, haavanparanemis- ja arpiongelmat, veritulppa ja anestesiakomplikaatiot. Navan ja bikiniarven välissä olevan ihon tunto jää yleensä alentuneeksi. Tupakointi ja muut nikotiinituotteet tulee lopettaa 1-2 kk ennen leikkausta komplikaatioriskien pienentämiseksi (infektio, haavanparanemisongelmat, veritulppa, anestesiakomplikaatiot). Verenvuototaipumukseen voi potilas itse vaikuttaa välttämällä 2-4 viikon ajan ennen leikkausta Omega-rasvahappoja, kalaöljykapseleita sekä kahden viikon ajan tulehduskipulääkkeitä (asetyylisalisyylihappo, ibuprofeeni, ketoprofeeni jne.). Parasetamoli on sallittu särkylääke. Infektioriskin minimoimiseksi ihon on oltava kunnossa. Tämän vuoksi leikkausalueen ihokarvoja ei tule ajella 2 viikkoon ennen leikkausta.
Suihkuun saa mennä jo ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen. Haavateippejä ei poisteta. Ne kuivataan puhtaalla pyyhkeellä painelemalla suihkun jälkeen. Saunaan ja kylpyyn saa mennä aikaisintaan 2-4 viikon kuluttua, kun haavat ovat lähteneet parantumaan hyvin. Pitkässä haavassa voi olla paikoitellen hitaammin paranevia alueita. Tupakoitsijalla haavaongelmat ovat yleisempiä. Sulavat ompeleet sulavat 1-4 kk:ssa. Sulamisvaiheessa (vielä kuukausien kuluttua) ne voivat joskus aiheuttaa pieniä punoittavia, märkänäppylän tapaisia kohoumia, jotka kannattaa avata puhtaalla neulalla, tyhjentää, suihkuttaa ja kuivatella.

Pyri kävelemään selkä suorana mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen. Kävellä saat vapaasti, mutta ponnisteleminen ja varsinkin suorien vatsalihasten käyttö on kiellettyä kuuden viikon ajan (kun on tehty vatsalihasten ompelu). Tämän jälkeen lihaksia rasitetaan asteittain enemmän, ei yhtäkkiä. Syviä vatsalihaksia voit vapaasti treenata vetämällä napaa sisäänpäin. Suorien vatsalihasten varsinaisen treenin voi aloittaa vasta 3-4 kk leikkauksesta. Vatsan tukivyötä tulee pitää ainakin 4-6 viikkoa leikkauksesta. Mitä leveämpi vatsalihasten erkanema on korjattu, sitä pidempään tukivyötä tarvitaan. Käytä tukivyötä ensimmäiset 2 viikkoa yötä päivää. 2 viikon kuluttua voi jättää sen yöksi selän alle auki, mutta sulje se liikkeelle lähtiessä. Pystyssä ollessa tukivyö on ehdoton.

Haavat ja arvet tuetaan ruskealla Micropore-teipillä 3 kk ajan, jotta ne eivät leviäisi tai kehittäisi arven ylikasvua. Teipit vaihdetaan noin viikon välein, ja silloin arpialueet voi pestä kunnolla. Teippihoidon jälkeen voi jatkaa silikonigeelillä (esim. Kelo-Cote) vielä 1-3 kk ajan, erityisesti, jos on taipumusta arpien liikakasvuun. Arvet tulee suojata auringolta (myös napa!), kunnes ne ovat vaalenneet (tavallisesti noin vuoden ajan).


Katso myös: Rasvaimut · Rintojen kohotusleikkaus · Rintojen suurennusleikkaus

Plastiikkakirurgia WVatsan muodonkorjausleikkaus